Onnea kaikille illan finaaliin!
torstai 15. huhtikuuta 2010
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Poliisit jahtaavat rosvoja eläintarhassa
Oli taasen torstai ja musavisan aika. Tuomarikopissa häärivät MarjoBeth ja Pete eikä taaskaan ollut tietoakaan siitä millainen visa olisi tulossa. Ensimmäinen kierros lähti käyntiin tutulla biisillä, Beastie Boys ja Sabotage. Vaikka Beavisin ja Buttheadin kommentit ko. videosta olivat kohtuullisen elävästi muistissa, eivät kuitenkaan niin elävästi että "näyttelijät" ja näitten roolihahmot olisivat muistuneet mieleen. Mahdollisesti ilmestyvän albumin julkaisutiedot aiheuttivatkin sitten melkoisen kalabaliikin visailijoissa, mutta tästä tuonnempana. Kakkosbiisinä tullut Police oli tuttua kauraa, tekstikin meni melkein oikein samoin kuin Puff Daddyn minkä lie Diddyn coverversio. Seuraavan biisin esittäjä The Boss olikin sitten ainoa mitä biisistä tiedettiin. Viimeisenä jälleen tuttua tavaraa, The Whon CSI-tunnari, jonka kuitenkin allekirjoittanut muka sarjan fanina sijoitti väärään kaupunkiin. Bollocks.
Kakkoskierroksen eka biisi herkisti hymyilemään: Juudas Pappi ja "Tero was completely wasted, out of work and down" eli lakia rikottiin. Pääsinpä jopa näpäyttämään tuomareita virheellisestä informaatiosta :P Vipinä taas kirjaili seuraavaksi paperille Serge Gainsbourgin (BB tosin jäi tunnistumatta) ja Bonnien & Clyden. Vaikka ko. leffan lopputeurastus oli taasen elävänä mielessä, näyttelijäkaksikko ei muistunut mieleen. Seuraavasta Musen Knights of Cydoniastakin saatiin oikein vain em. tiedot. Elvaritietous sentään oli huipussaan vuosilukuja myöten, tosin bonuksen tanssityylit olivat totaalisen hukassa (bugg? Mikäihime?)
Ekan kierroksen BB-kysymyksestä aiheutunut sekamelska johti siihen, että koko visajengi oli mukana finaalikierroksella. Cool! Jonna "Minttu sekä Ville" Tervomaa aloitti siivekäsaiheisen kierroksen. Toisena esiintynyt Ismo Alanko Säätiö jäi harmittamaan koska paperille jäi kuitenkin mahdottomasta pähkimisestä huolimatta väärä levyn nimi. Kolmantena biisinä kuullusta Julie Fowlesin Blackbird-versioinnista emme tunnistaneet kuin biisin ja Beatlesin. Viimeisessä biisissä ei Doorsia sämplännyt Moby vaan Fatboy Slim, hö.
Vaikka kausipiste tuli tällä kertaa vain tuomariston armeliaisuudesta niin visa oli oikein mukavan vaihteleva ja onnistumisen riemuakin saatiin kokea. Hyvähyvä! Onnittelut myös ihanaisille Bathoryille visavoitosta, jo oli aikakin ;-)
Kovasti on keskustelua herättänyt näemmä se seikka, että pari viime visaa on voittanut tuomaroiva joukkue. Pah ja pöh illuminati-salajuonille ja oman joukkueen suosimiselle, sanon minä. Enpä usko tuomarien koskaan tekevän visaa omaa joukkuetta silmälläpitäen, itse ainakin teen lähes päinvastoin :D Visakokemuksen kertyessä oppii väkisinkin huomaamaan oman ja muitten joukkueitten mieltymykset ja vahvuudet, ja hulluksihan siinä tulisi jos tämä seikka jotenkin alkaisi rajoittaa visojen laatimista, saattaisi kysyttävä loppua kesken. Jos yhteen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää. Omien huomioitteni mukaan tuomarit ovat aina pyrkineet tasapuolisiin visoihin omien musiikillisten intressiensä rajoissa, välillä niitten ulkopuolellakin. Joten eiköhän visailla ja pidetä hauskaa siinä samalla, ei tämä muutenkaan niin vakavaa ole... eihän? Over and out.
Kakkoskierroksen eka biisi herkisti hymyilemään: Juudas Pappi ja "Tero was completely wasted, out of work and down" eli lakia rikottiin. Pääsinpä jopa näpäyttämään tuomareita virheellisestä informaatiosta :P Vipinä taas kirjaili seuraavaksi paperille Serge Gainsbourgin (BB tosin jäi tunnistumatta) ja Bonnien & Clyden. Vaikka ko. leffan lopputeurastus oli taasen elävänä mielessä, näyttelijäkaksikko ei muistunut mieleen. Seuraavasta Musen Knights of Cydoniastakin saatiin oikein vain em. tiedot. Elvaritietous sentään oli huipussaan vuosilukuja myöten, tosin bonuksen tanssityylit olivat totaalisen hukassa (bugg? Mikäihime?)
Ekan kierroksen BB-kysymyksestä aiheutunut sekamelska johti siihen, että koko visajengi oli mukana finaalikierroksella. Cool! Jonna "Minttu sekä Ville" Tervomaa aloitti siivekäsaiheisen kierroksen. Toisena esiintynyt Ismo Alanko Säätiö jäi harmittamaan koska paperille jäi kuitenkin mahdottomasta pähkimisestä huolimatta väärä levyn nimi. Kolmantena biisinä kuullusta Julie Fowlesin Blackbird-versioinnista emme tunnistaneet kuin biisin ja Beatlesin. Viimeisessä biisissä ei Doorsia sämplännyt Moby vaan Fatboy Slim, hö.
Vaikka kausipiste tuli tällä kertaa vain tuomariston armeliaisuudesta niin visa oli oikein mukavan vaihteleva ja onnistumisen riemuakin saatiin kokea. Hyvähyvä! Onnittelut myös ihanaisille Bathoryille visavoitosta, jo oli aikakin ;-)
Kovasti on keskustelua herättänyt näemmä se seikka, että pari viime visaa on voittanut tuomaroiva joukkue. Pah ja pöh illuminati-salajuonille ja oman joukkueen suosimiselle, sanon minä. Enpä usko tuomarien koskaan tekevän visaa omaa joukkuetta silmälläpitäen, itse ainakin teen lähes päinvastoin :D Visakokemuksen kertyessä oppii väkisinkin huomaamaan oman ja muitten joukkueitten mieltymykset ja vahvuudet, ja hulluksihan siinä tulisi jos tämä seikka jotenkin alkaisi rajoittaa visojen laatimista, saattaisi kysyttävä loppua kesken. Jos yhteen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää. Omien huomioitteni mukaan tuomarit ovat aina pyrkineet tasapuolisiin visoihin omien musiikillisten intressiensä rajoissa, välillä niitten ulkopuolellakin. Joten eiköhän visailla ja pidetä hauskaa siinä samalla, ei tämä muutenkaan niin vakavaa ole... eihän? Over and out.
torstai 8. huhtikuuta 2010
This is how it went down... and down... and deeper down
Aprillipäivän musavisaan kokoonnuttiin Kauppayhtiön hämyiseen kellariin. Elskujen joukkue koki iloisen comebackin kun MikaMäy liittyi pitkästä aikaa joukkoomme. Tämä olikin niitä harvoja valonpilkahduksia joista joukkueemme tämän visan aikana sai nauttia. Read on...
Ensimmäinen visakierros oli totisesti nimensä veroinen, voi saatana mikä kierros! Nollaa pukkasi lähes joka kysymyksestä. Robert Johnson tienristeyksessä Vanhan Kehnon kanssa tehtyine sopimuksineen sentään oli tiedossa, samoin Roky Erikssonia versioineet Entombed (piireissä tuttavallisemmin Enskat) ja Viikate (jonka jäsenistö muuten kunnioitti allekirjoittanutta vierailullaan työpaikallani tänään). Pistesaldo: hurjat 3,5/16. Eipä hyvältä näytä.
Kakkoskierros ei juuri saa juhlimaan pistesaaliillaan myöskään. Vipinä sentään lataa lähes täydet Regina Spektor-kysymykseen ja allekirjoittanut vanhuksena innostuu Tapio Rautavaaran biisistä Anttilan keväthuumaus. Ei tunnistu Terveet Kädet, ei Heidi Kyrö eikä Anssi Tikanmäki. Huoh. Mutta jotain hyvääkin: pitkästä aikaa jaetusta puuhalapusta tunnistuvat Gommi-valepukuun sonnustetut popparit yhtä lukuunottamatta. Jee! Tästä johtuen muuten vaatimattomaksi jäänyt pistesaldo riitti nostamaan Mäyt finaalikierrokselle asti kahden kierroksen yhteispisteillä *räknää* 10/34. Tämä kertokoon jotain visan vaikeustasosta (hele-VETIN vaikea!).
Finaalikierros olikin sitten varsinainen kaikkien aikojen rimanalitus Elsku-tiimiltä. Ei tunnistettu Bremenin soittoniekkoja, ei Isokynää, ei Porcupine Treetä (jonka levyn allekirjoittanut vielä päivää aikaisemmin osti!!!), ei K. Röyhkän oikeata nimeä. Eikä mitään muutakaan. Tuloksena oli perinteinen Suomen Euroviisupistesaldo, zero points. Nada. Nothing. And to add insult to injury, yours truly hävisi vielä SatuBethille viskipaukun jätettyään Robert Plantin yhtyeineen tunnistamatta (mikä halavatun kantri-Zeppelin?).
Summa summarum: visa oli erittäin, erittäin haastava, mutta etenkin finaalin ohareista saa täällä syyttää vain itseään. Plakkariin jäi kuitenkin arvokas kausipiste. Paljon mielenkiintoista triviaa taas tarttui mukaan ja puuhis oli mahtava! Kiitokset tuomareille, visan eteen oli selvästi nähty vaivaa. Ja onnittelut voittajille! Over and out.
Ensimmäinen visakierros oli totisesti nimensä veroinen, voi saatana mikä kierros! Nollaa pukkasi lähes joka kysymyksestä. Robert Johnson tienristeyksessä Vanhan Kehnon kanssa tehtyine sopimuksineen sentään oli tiedossa, samoin Roky Erikssonia versioineet Entombed (piireissä tuttavallisemmin Enskat) ja Viikate (jonka jäsenistö muuten kunnioitti allekirjoittanutta vierailullaan työpaikallani tänään). Pistesaldo: hurjat 3,5/16. Eipä hyvältä näytä.
Kakkoskierros ei juuri saa juhlimaan pistesaaliillaan myöskään. Vipinä sentään lataa lähes täydet Regina Spektor-kysymykseen ja allekirjoittanut vanhuksena innostuu Tapio Rautavaaran biisistä Anttilan keväthuumaus. Ei tunnistu Terveet Kädet, ei Heidi Kyrö eikä Anssi Tikanmäki. Huoh. Mutta jotain hyvääkin: pitkästä aikaa jaetusta puuhalapusta tunnistuvat Gommi-valepukuun sonnustetut popparit yhtä lukuunottamatta. Jee! Tästä johtuen muuten vaatimattomaksi jäänyt pistesaldo riitti nostamaan Mäyt finaalikierrokselle asti kahden kierroksen yhteispisteillä *räknää* 10/34. Tämä kertokoon jotain visan vaikeustasosta (hele-VETIN vaikea!).
Finaalikierros olikin sitten varsinainen kaikkien aikojen rimanalitus Elsku-tiimiltä. Ei tunnistettu Bremenin soittoniekkoja, ei Isokynää, ei Porcupine Treetä (jonka levyn allekirjoittanut vielä päivää aikaisemmin osti!!!), ei K. Röyhkän oikeata nimeä. Eikä mitään muutakaan. Tuloksena oli perinteinen Suomen Euroviisupistesaldo, zero points. Nada. Nothing. And to add insult to injury, yours truly hävisi vielä SatuBethille viskipaukun jätettyään Robert Plantin yhtyeineen tunnistamatta (mikä halavatun kantri-Zeppelin?).
Summa summarum: visa oli erittäin, erittäin haastava, mutta etenkin finaalin ohareista saa täällä syyttää vain itseään. Plakkariin jäi kuitenkin arvokas kausipiste. Paljon mielenkiintoista triviaa taas tarttui mukaan ja puuhis oli mahtava! Kiitokset tuomareille, visan eteen oli selvästi nähty vaivaa. Ja onnittelut voittajille! Over and out.
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
torstai 1. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)