Goddamn!!!

Allekirjoittanut harmittelee sekä on pahoillaan siitä että ei jaksanut visailla männäviikolla heikon terveydentilan aiheuttaman väsymyksen vuoksi. Visaraportteja lukiessa näyttää nimittäin hyvin vahvasti siltä että täältä olisi saattanut jopa tietoakin löytyä. Mutta onhan plakkarissa tältä kaudelta sentään jo toinenkin osakilpailuvoitto joten it aint't over until the fat lady sings!

Voimavideo!

Double sun powaaaaaaaa!!!

28.10.10 ElskuMM strikes back!

Elskujen alkukausi ei todellakaan ole mennyt ns. putkeen. Finaalikierrokselle pääseminenkin on ollut harvinaista herkkua ja allekirjoittanut jätti taanoisella tuomarointivuorollaan vielä oman tiiminsä jumboksi joten ainakaan suosimisesta ei voida syyttää :) Luottavaisina lähdimme kuitenkin illan koitokseen, josko se päivä vihdoin paistaisi Elskujenkin risukasoihin.

Ensimmäinen kierros lähteekin lupaavasti kun Vipinä latoo M.I.A.n oheistietoineen hetkessä paperille. Seuraavan kysymyksen The Donnas löytyy helposti myöskin, AkuAnkassa Duo Pömppönä tunnettu lämppäri PMMP sen sijaan ei. Tämän jälkeen loppukierros onkin melkoista alamäkeä. Ei mitään hajua Silverbullitista, Posiesista tahi Mark Laneganista. Hurjan 5 pisteen saldon turvin joukkiommen on kuitenkin paremmassa puoliskossa, ei tämä helppoa ollut muillekaan.

Toisen kierroksen aihe nostaa heti yourstrulyn otsalle hikikarpalot: vintage punks. Eieiei! Tässä osoitteessa jopa wanaha Motörhead on ollut liian punkkia vaikka hevAri olenkin (onneksi ovat petranneet nykyvuosina). Tunnistamatta jäivät X-ray Spexit (who???), Ebba Grönit, Ypö-Viidet ja Slitsit. Säälipisteitä tarjoilivat kuitenkin I heard it through the grapevine (mekin arvelimme alkuperäiseksi esittäjäksi Marvin Gayea monen muun ohella) ja 22-Pistepirkko 30-vuotisjuhlarundeineen. Kierros tarjoili meille hurjat kaksi pistettä. Onneksi tämäkin kierros oli myös muille hurjan vaikea, joten suureksi yllätykseksemme olimme nippanappa finaalikierroksella mukana. Huraa!

Finaalikierroksella sitten arvuuteltiinkin tunnareita. DJ Whiskers tunnistaa ReadySteadyGo:n tunnarin esittäjän Manfred Mannin hetikohta. Vipinä taas on näemmä seuraillut Buffy the vampire slayeria ja paras ystävänsä Willow rustataan myös paperille hetken pähkäilyn jälkeen. Myös That 70's show'n tunnusbiisi ja sen esittäjä Cheap Trick ovat selvää pässinlihaa. Sitten onkin tulla tenkkapoo: mikä hiton sarja voi olla niin tunnettu että siitä pitäisi tietää 5 hahmoa alkuperäiskielellä? Biisi ei sano yhtään mitään. Pakko olla animaatio. Mutta mikä? Mahdottoman brainstormauksen päätteksi Whiskers tarjoaa Charles M. Schultzin Tenavia (Peanuts). JOO! Pato aukeaa ja hahmojen nimiä vyöryy yourstrulyn kynästä paperille, samoin kuin J. Jokusen pahin vihollinen Leijoja syövä puu (tästä olen ylpeä :) Kaustinen on muuten yksi nerokkaimmista hahmonimikäännöksistä ikinä, eikö totta? Lopuksi M.A.S.H. ja tunnarinsa Suicide is painless kynäillään vastauslappuun, jonka jälkeen jäämme odottamaan lopullisia tuloksia pelonsekaisin tuntein.

Tuomari-Mikon luetellessa tuloksia huomaamme olevamme yllättävän vahvoilla kauden muuhun menestykseen nähden, kunnes vain kaksi nimeä on julkistamatta. And behold, Elizabethien nimi julistetaan ensin mikä tarkoittaa sitä että ensimmäinen kausivoitto on meidän! Vihdoinkin! Huraa! Toivottavasti tämä ei tällä kertaa jää muitten kausien tavoin samalla viimeiseksi. Kiitokset kanssakilpailijoille ja arvon tuomarille :) Ja onneksi se punkkikierros EI ollut finaalikierros... Ensi kertaan!

Musavisa 14.10 2010

Niinkun viimeaikoina yleensäkin, pärähdin jälleen puuskuttaen paikalle musavisaan kesken ensimmäisen läpsyn. Paikallahan olikin jo ryhmämme ydinjengiä, Arppa, Vipinä ja Mika. Läpsyssä arvuuteltiin elokuvatunnarin avulla näyttelijää. Kysymys olikin niin haastava, että biisin edetessä ehdin itsekin mielessäni varmistua Patrick Swayzen näyttelijäsuorituksen sopivan ko. melodiaan, mutta väärin meni. Kyseessä oli Syltty Stallone ja Rambo kakkosen tynnari. No, hetken jännitys, sitten kahvia.

Eka kierros alkoi helpohkosti Prodigyn kuuloisella musalla. Mika muisti myös ko. bandin keikkailleen Helsingissä. Toisen biisin aikana joukkueemme tuijotteli pöytää ennätysmäisen pitkän ajan kenenkään ehdottamatta esittäjää. Hiljaisuuden rikkoonnuttua Arppa julisti tietämättömyyden syynkin: olihan kappale demomatskua, hirveää paskaa! No, ennen lapun poisvientiä huojennin omaatuntoani kirjoittamalla esiintyjäksi Ziggy Stardust/David Bowie, joka oli väärin, mutta yllätykseksemme olisi ollut oikea vastaus b-kohdan kysymykseen tuottajasta. Nämä kysymykset menivät nollille. Eka biisi olikin Cemical Brothersia, ja toka Iggy Pop.

Tämän jälkeen avattiin pistetili. Kolmantena soi Teflon Brothers: Kokkonen on ykkönen, mikä oli Mikalla tiedossa. Lisäpistettä yritettiin jälleen tuloksetta piirtämällä ko. levyn kansi vastauspaperiin, mutta valitettavasti sääntöpoikkeusta ei saatu taiteillisilla kyvyillä tälläkään kertaa. Neljännen biisin esittäjän Vipinä haki armottomalla puristuksella kaukaa epävarmuuden laaksosta, ja se tuotti tulosta! Kyseessä oli kuin olikin Human League. Eka kierroksen viimeinen biisi oli jälleen vähän tuntemattomampi, mutta onneksi tarkat korvat kuulivat sanat Vietnam ja Saigon. Kaksi pistettä, vaikka John Mellencampin kuuntelu onkin ilmeisesti jäänyt vähemmälle. Eka kierroksesta tärähti kuusi pistettä, jolla päästiin yhdeksännelle sijalle. Yhteensä joukkueta oli tällä kertaa 12.

Toisen kierroksen vastaulomakkeen uutuudenviehätys sai Mikan ja minun ennakoimaan kysymyksissä ja täyttämään tyhjille riveille ennen biisin alkua vastaukseksi Love Parade ja dj Orkidea. Eka biisi oli arvatenkin konemusiikkia. Biisi ei ollut microwave, vaikka yritimme eläytyä äänimatkassa toistuvaan pling-ääneen. Eikä Love Paradessa soittanut ekana suomalaisena mainittu mr. Orkidea vaan Elliot Ness. Wesbamin musiikki kyllä upposi täysillä minun mieleen, olin ehtinyt unohtaa että pidin siitä. Ehkä en ollut sitä ikinä tiedostanut tahi tunnustanut. Ja sama herkku jatkui edelleen Zz top ja Pincushion! Toinen bändi unohduksista. Tästä parta-aiheisesta kysymyksestä saimmekin täydet, kun joukkueemme musiikkimastermind Arppa laittoi helposti faktaa tiskiin.

Ennen toista kierrosta mukaamme oli saapunut myös EP. Kaksi seuraavaa kysymystä käsittelivät elokuvia. Ensimmäisenä Nancy Sinatran These boots are made for walking, joka soi erään Vietnamin sodasta (jälleen!) kertovan leffan taustalla. Kysymys rap-yhtyeestä, joka samplasi kyseistä kohtaa, osoittautui joukkueellemme haastavaksi. EP oli kuitenkin jyvällä, hänen mieleensä palasi biisin sanat: Mii soo horni! Seuraavana soi John Carpenterin sävellys, josta saatiin piste, muistettiinpa miehen 70-luvun leffoistakin Halloween.

Toisen kierroksen vikana kuultiin too hot-biisi esittäjänään Coolio, jonka Arppa veikkasi oikein osoittaen sujuvan tietämyksensä eri genreistä. Lappusten tarkastusten jälkeen Elskut nousi viidenneksi ja finaalipaikka heltyi!! 11,5 pistettä.

Mutta matka ok, ei se päämäärä. Finaali oli tällä kertaa vaikea, toisin kun tyypillisesti kun itse ottelimme varjofinaalissa. Kummallista. Paradise Lost tiedettiin, ja yksi piisinnimi arvattiin. Mukana oli mm. Princen, Clint Eastwoodin, Paula Abdulin, Pulpin ja klassisen kuulosta matskua, mutta pisteet jäi saamatta. Kahdella pisteellä finaalin kuudesta joukkueesta vitoseks. Voitonnälkä kasvaa.

Erittäin voimallinen kuva!

Tonight it will be one louder for us!

Tästä se taas lähtee...

Voimavideo!

Arkistojen kätköistä

Euroviisut viisuiltiin ja oikeakin musamaailma rullaa omilla raiteillaan, mutta arkistot... myös arkistot elävät taustalla omaa elämäänsä. Tällä kertaa visalaisten ja muidenkin hauskuutukseksi heitettäköön tänne nyt tämä vanha puuhapaperi, jonka yhdessä Whiskersin kanssa värkkäilin vuosi sitten keväällä. Ne ketkä eivät olleet paikalla, saavat arvuutella mielessään puhtaalta pöydältä, ja muut voivat muistellessaan ottaa uusinnan:

Logot hukkasen teillä.

Ja vanhan matskun äärellehän herkisti palaamaan tämä biisi, johon kaikki ainakin mäymäypossesta voivat samaistua. Make the logo biggggah!!

Lepää rauhassa, Ronnie.

Pieni suuri mies on poissa.

Tanssii papereiden kanssa

Jahas. Otin finaaliraportin vastuun harteilleni ja arvasin jo siinä vaiheessa miten Vipinän käy... Paperit piirittivät ja kuumottivat allekirjoittanutta kuin kohtalokas tangopari konsanaan näinä kiireisinä viikkoina, ja minä toikkaroin epärytmissä omaa chachachaatani unohtaen lappuset täysin. Ne ehtivät hukkuakin tanssilattialle jo pariin otteeseen, kunnes tänään sattumalta pyörteilivät paperipinojen seasta minua kohti täyttämään tämän vapaahetkeni. Noniin. Otetaanpa siis papereita jälleen kädestä kiinni ja katsotaan mitä finaalin askeleista enää muistaa!

Ensimmäisen kierroksen aikana meitä oli koolla ainoastaan Hessu ja minä, kun JP:tä ja Whiskersiä odoteltiin vielä saapuviksi. Joukkueemme ihmemies MacAriver oli puolestaan lupautunut pitämään ekan kiekan. Kierroksen otsikko "...And Justice For All" kieli metallisuuden lisäksi mukavasti tulevien kappaleiden monipuolisuudesta. Heti ekan biisin aikana onnistuin kuitenkin tallomaan tanssiparini varpaille jäädessäni epäilemään kuultavan biisin träshiyden ja spiidiyden astetta. Hessu kyllä väläytti vastaukseksi Anthraxia, juujuu, mutta tokihan paperille päätyi jotakin aivan muuta. Hupsista! Sori! Anthraxhan se olisi tosiaan ollut. Pitäisi antaa vain miehen viedä. Toinen biisi lähti soljumaan mukavammin, kun Ismo Alangon äänen tahtiin rustasimme paperille oikein biisin nimen. Esittäjäksi kirjoitettiin kuitenkin Sielun Veljet Hassisen Koneen sijasta. Wrooooong. Kolmannen ja neljännen kappaleen aikana hapuilu jatkui, kun keräsimme pisteenpalasia ainoastaan I Fought the Law -biisistä sekä Public Enemystä Flavor Flaveineen. Vikan biisin myötä tungin toiveikkaana paperille Minnie Ripertonia oikean esittäjän ollessa Janet Jackson. Aijai. Kokonaispisteet 4+. Nyt vietiin mäymäypossea tanssilattialla kuin märkää rättiä, tai öh, jotakin.

Toinen kierros näytti valoisammalta saadessamme täyden joukkueen koolle. Petrin indie-kiekka oli ainakin raportinkirjoittajan mielestä niin kivaa kuunneltavaa, ettei lopulta haitannut vaikka siitäkin irtosi hieman nihkeämmin pisteitä. Ekan kohdan Jaakko Laitinen ja Väärä Raha biiseineen ja kiertueineen tiedettiin, mutta sen nippelimpi tieto olikin kaikkien ulottumattomissa. Seuraavaksi Arppa veti lähes täydet pisteet Runaways-kyssäristä Whiskersin muistaessa puuttuvat lyriikat. So we indeed did put another dime in the jukebox, baby, and moved on to the next song. Mutta hetkinen... Sitten tapahtui jotakin. Dave Lindholm jäi tunnistamatta, ja seuraavankin tsipaleen Karkkiautomaatti muuttui Kuusumun profeetaksi, mitä myöhemmin kirottiin syvästi. Emme palanneet rytmiin edes viimeisen kysymyksen kohdalla, kun UNKLEn paikalle tyrkytimme Massive Attackia. Harmistuksesta huolimatta pisteitä rundilta kuitenkin 8,5. Eikä saa unohtaa viehkon kryptistä puuhaperia, joka alkoi avautua vaikeimmilta osiltaan etenkin Arille tuoden meille pari lisäpistettä!

Niin, että tulisiko tästä sittenkin vielä jotakin. Edes sellainen "ihan kiva" sijoitus. Noh. Kolmas ja viimeinen kierros oli Elinabethin vastuulla. Bruce Springsteen aloitti Finaalien Finaalin rapsauttaen meille biisistä lähes täydet pisteet, ja hämmästykseksemme jopa kakkoskohdan Paramore-vastauksia ilmaantui sutjakasti paperille. Edettiin kolmanteen biisiin, jossa Massive Attackia kuultiin vihdoin ihan oikeastikin, mutta lisäkysymykset aiheuttivat päänvaivaa. Minkä muotitalon tuoksun mainoksessa biisiä on kuultu? Shiiiieet! Kaikki paperiin suunnatut ryppyotsaiset katseet kääntyivät hitaasti ylöspäin JP:n äänen alkaessa visioida kristallinkirkkaasti eteemme jykevää Emporio Armanin mallia ja mainosta jossa Angel soi. Hetken elimme poissaolevina tuoksujen ja brändien maailmassa. Armani. Itsevarmuus. Intohimo. Julkeus. Niin... Armani-transsista meidät palautti maanpinnalle neljännen biisin Nine Inch Nails, joka hallittiinkin melko hyvin. Viimeisessä Sebastian Tellierin kappaleessa luotimme lähinnä hyviin arvauksiin, jotka tuottivatkin pari oikeaa vastausta. Yhteensä viimeinen kiekka kerrytti meille 15,5 pistettä.

Tsädääm. Yhteispisteillä 26- jäimme siis kuudennelle sijalle, mikä riitti loistavasti ainakin omaan lennossa laskeneeseen tavoitteeseeni eli "ihan kivaan". Mikä tärkeintä, jokaisen tuomarin musiikkivalintojen kanssa tuli viihdyttyä. Ja voitonriemu Bathoryjen pöydässä oli ansaittua - onnittelut finaalivoitosta Elluille! Samoin reippaat taputukset Nova Groupille joka pokkasi kevään kausipistesarjan voiton. Kiitokset ylipäätään kaikille koko kaudesta, toivottavasti tunnelmista saataisiin iloita vielä kesävisan muodossakin. Vipinä kuittaa ja kiittää tansseista.

Onnea kaikille illan finaaliin!

Poliisit jahtaavat rosvoja eläintarhassa

Oli taasen torstai ja musavisan aika. Tuomarikopissa häärivät MarjoBeth ja Pete eikä taaskaan ollut tietoakaan siitä millainen visa olisi tulossa. Ensimmäinen kierros lähti käyntiin tutulla biisillä, Beastie Boys ja Sabotage. Vaikka Beavisin ja Buttheadin kommentit ko. videosta olivat kohtuullisen elävästi muistissa, eivät kuitenkaan niin elävästi että "näyttelijät" ja näitten roolihahmot olisivat muistuneet mieleen. Mahdollisesti ilmestyvän albumin julkaisutiedot aiheuttivatkin sitten melkoisen kalabaliikin visailijoissa, mutta tästä tuonnempana. Kakkosbiisinä tullut Police oli tuttua kauraa, tekstikin meni melkein oikein samoin kuin Puff Daddyn minkä lie Diddyn coverversio. Seuraavan biisin esittäjä The Boss olikin sitten ainoa mitä biisistä tiedettiin. Viimeisenä jälleen tuttua tavaraa, The Whon CSI-tunnari, jonka kuitenkin allekirjoittanut muka sarjan fanina sijoitti väärään kaupunkiin. Bollocks.

Kakkoskierroksen eka biisi herkisti hymyilemään: Juudas Pappi ja "Tero was completely wasted, out of work and down" eli lakia rikottiin. Pääsinpä jopa näpäyttämään tuomareita virheellisestä informaatiosta :P Vipinä taas kirjaili seuraavaksi paperille Serge Gainsbourgin (BB tosin jäi tunnistumatta) ja Bonnien & Clyden. Vaikka ko. leffan lopputeurastus oli taasen elävänä mielessä, näyttelijäkaksikko ei muistunut mieleen. Seuraavasta Musen Knights of Cydoniastakin saatiin oikein vain em. tiedot. Elvaritietous sentään oli huipussaan vuosilukuja myöten, tosin bonuksen tanssityylit olivat totaalisen hukassa (bugg? Mikäihime?)

Ekan kierroksen BB-kysymyksestä aiheutunut sekamelska johti siihen, että koko visajengi oli mukana finaalikierroksella. Cool! Jonna "Minttu sekä Ville" Tervomaa aloitti siivekäsaiheisen kierroksen. Toisena esiintynyt Ismo Alanko Säätiö jäi harmittamaan koska paperille jäi kuitenkin mahdottomasta pähkimisestä huolimatta väärä levyn nimi. Kolmantena biisinä kuullusta Julie Fowlesin Blackbird-versioinnista emme tunnistaneet kuin biisin ja Beatlesin. Viimeisessä biisissä ei Doorsia sämplännyt Moby vaan Fatboy Slim, hö.

Vaikka kausipiste tuli tällä kertaa vain tuomariston armeliaisuudesta niin visa oli oikein mukavan vaihteleva ja onnistumisen riemuakin saatiin kokea. Hyvähyvä! Onnittelut myös ihanaisille Bathoryille visavoitosta, jo oli aikakin ;-)

Kovasti on keskustelua herättänyt näemmä se seikka, että pari viime visaa on voittanut tuomaroiva joukkue. Pah ja pöh illuminati-salajuonille ja oman joukkueen suosimiselle, sanon minä. Enpä usko tuomarien koskaan tekevän visaa omaa joukkuetta silmälläpitäen, itse ainakin teen lähes päinvastoin :D Visakokemuksen kertyessä oppii väkisinkin huomaamaan oman ja muitten joukkueitten mieltymykset ja vahvuudet, ja hulluksihan siinä tulisi jos tämä seikka jotenkin alkaisi rajoittaa visojen laatimista, saattaisi kysyttävä loppua kesken. Jos yhteen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää. Omien huomioitteni mukaan tuomarit ovat aina pyrkineet tasapuolisiin visoihin omien musiikillisten intressiensä rajoissa, välillä niitten ulkopuolellakin. Joten eiköhän visailla ja pidetä hauskaa siinä samalla, ei tämä muutenkaan niin vakavaa ole... eihän? Over and out.

This is how it went down... and down... and deeper down

Aprillipäivän musavisaan kokoonnuttiin Kauppayhtiön hämyiseen kellariin. Elskujen joukkue koki iloisen comebackin kun MikaMäy liittyi pitkästä aikaa joukkoomme. Tämä olikin niitä harvoja valonpilkahduksia joista joukkueemme tämän visan aikana sai nauttia. Read on...

Ensimmäinen visakierros oli totisesti nimensä veroinen, voi saatana mikä kierros! Nollaa pukkasi lähes joka kysymyksestä. Robert Johnson tienristeyksessä Vanhan Kehnon kanssa tehtyine sopimuksineen sentään oli tiedossa, samoin Roky Erikssonia versioineet Entombed (piireissä tuttavallisemmin Enskat) ja Viikate (jonka jäsenistö muuten kunnioitti allekirjoittanutta vierailullaan työpaikallani tänään). Pistesaldo: hurjat 3,5/16. Eipä hyvältä näytä.

Kakkoskierros ei juuri saa juhlimaan pistesaaliillaan myöskään. Vipinä sentään lataa lähes täydet Regina Spektor-kysymykseen ja allekirjoittanut vanhuksena innostuu Tapio Rautavaaran biisistä Anttilan keväthuumaus. Ei tunnistu Terveet Kädet, ei Heidi Kyrö eikä Anssi Tikanmäki. Huoh. Mutta jotain hyvääkin: pitkästä aikaa jaetusta puuhalapusta tunnistuvat Gommi-valepukuun sonnustetut popparit yhtä lukuunottamatta. Jee! Tästä johtuen muuten vaatimattomaksi jäänyt pistesaldo riitti nostamaan Mäyt finaalikierrokselle asti kahden kierroksen yhteispisteillä *räknää* 10/34. Tämä kertokoon jotain visan vaikeustasosta (hele-VETIN vaikea!).

Finaalikierros olikin sitten varsinainen kaikkien aikojen rimanalitus Elsku-tiimiltä. Ei tunnistettu Bremenin soittoniekkoja, ei Isokynää, ei Porcupine Treetä (jonka levyn allekirjoittanut vielä päivää aikaisemmin osti!!!), ei K. Röyhkän oikeata nimeä. Eikä mitään muutakaan. Tuloksena oli perinteinen Suomen Euroviisupistesaldo, zero points. Nada. Nothing. And to add insult to injury, yours truly hävisi vielä SatuBethille viskipaukun jätettyään Robert Plantin yhtyeineen tunnistamatta (mikä halavatun kantri-Zeppelin?).

Summa summarum: visa oli erittäin, erittäin haastava, mutta etenkin finaalin ohareista saa täällä syyttää vain itseään. Plakkariin jäi kuitenkin arvokas kausipiste. Paljon mielenkiintoista triviaa taas tarttui mukaan ja puuhis oli mahtava! Kiitokset tuomareille, visan eteen oli selvästi nähty vaivaa. Ja onnittelut voittajille! Over and out.

And now for something completely different!

Voimapeli!

And the legend that started it all.

Voimakuva!

Angus ikiNuori lataa Elskut illalla täyteen tasavirtaa/vaihtovirtaa.

We came, we saw...

Elskujen kausi ei todellakaan ole tähän saakka mennyt ns. putkeen. No, yksi kakkossija on sentään plakkarissa mutta kolme finaalikierrokselta ulosjääntiä on verottanut pistesaldoa rankasti. 25.3. joukkueemme kokoontui triona (allekirjoittanut, Vipinä ja HekeHerculesHessu :) tietämättä mitä illan visalta odottaa.

Eka läpsy - ohi (mikäs se muuten oli? Wanahan muisti pätkii). Ensimmäinen visakierros starttaa kuitenkin tutulla biisillä, David Coverdale -vetoisen Whitesnaken tunnetuksi tekemä Ain't no love in the heart of the city raikaa. Orkkisesittäjä Bobby Bland ei vaan putkahda mieleen. Toisena biisinä selvää pässinlihaa, Naikkarit Jonna ja Erin versioivat Tuomari Nurmion Huda hudaa. Kolmosbiisi myös hanskassa, Slowhand versioi Dylanin Heaven's dooria reggaepoljennolla. Alkuperäisen sisältänyt levy tosin on hukassa, kait mie nuorena western-fanina tuon Pat Garrett & Billy the Kid -rainankin olen nähnyt. Nelosbiisistä ei sitten osukaan kuin nimi, 15-vuotias (!) Jonny Lang siinä pyytelee valehtelemaan itselleen. Eikä BluesBrothers2000 -leffaakaan ole tullut nähtyä että kaverin naama olisi tuttu. Vikan biisin (Madonna - Love don't live here anymore) orkkisesittäjä Jimmy Nail ei löydy, jos olisi löytynyt niin sarjat Auf wiedersehen pet ja Crocodile shoes olisivat löytyneet myös. Oh well.

Kakkosläpsy - KT ja JJSn Rakkauslaulu - ohi. Samoin menee kierroksen eka biisi, Traveling Wilburysin She's my baby all star-kokoonpanoineen. Biisin nimi sentään melkein oikein vaikka siitäkin piti jostain syystä vähentää sanoja. Seuraavana Juice Keskeytettyine yhdyntöineen löytyy, tosin biisin nimi (Sotilaspoika) tulee mieleen vasta juuri ennen oikean vastauksen julistamista eikä Runeberg tule sanoittajana myöskään kirjatuksi vastaukseksi. Kolmantena Van Morrisonin Wild night, trio ei vaan tunnista tässä coveroivaa John "puuma" Mellencampia. Sitten soikin iki-ihana Yö biisillään Kiitos ja kunnia. Hra Ylppöhän tämän kuulemma sanoitti ja Yhden Yön tarinakin bändistä on julkaistu. Kierroksen viimeinen biisi sitten tuottaakin täydet pisteet, kuusamolainen 09-orkesteri se siinä versioi Hectoria ansiokkaasti.

Kahden kierroksen jälkeen voimakolmikkomme starttaa finaalikierrokselle kolmannelta sijalta saaden vahvistukseksi veressäkylpijä Satubethin, joka myös pokkaa viimeisen läpsyn (Ozzy-Sabbath). Taas Dylania avauksena, tällä kertaa Jimi Hendrixin versioimaa Watchtoweria (taisi muuten olla Henkan ainoa ykköshitti). Lemmy basistikokelaana ei muistunut mieleen, mutta perusrokkarina kuolinikä 27 ja kitaragurun löytäjä/manageri Animals/Chas Chandler (kiitti Satu!) saatiin paperille. Kakkosbiisin vastauksia allekirjoittanut kirjaili jo ennen biisin kuulemista, Deep Purplen Child in time raikaa. Mutta minkäs roolin Gillan veti JesusChristSuperstarissa? Jeesus? Juudas? Jeesus? Juudas jää paperille, väärin. Aina pitäisi luottaa ensimmäisenä mieleen tulevaan vastaukseen, eikö sitä vieläkään opi? Gillanin seuraaja Coverdale Burn -levyineen sentään oikein. Kolmosbiisi vedetäänkin sitten nollille, vaikka ainakin täällä Janne Hurmeen hevitausta onkin tuttu. Kauhiaa englanninääntämistä tässä herran Human Temple-orkesterin viisussa, muuten. Nelosesta taas paukahtaa täyskäsi, Tenacious D tekee kunniaa RJ Diolle (paranehan pian!). Grohlin Davekin on Jackin ja Kylen kavereita, ihan rumpuja levylle soitellut ja Saatanaa videossa ja leffassa näytellyt. Viimeisenä sitten Bruce "the air raid siren" Dickinson laulelee Navigaattorista. Bändinsä Iron Maiden julkaisee kohta 15. (ja viimeisen?) levynsä The final frontier ja ihan Sonisphereenkin tulevat. Vielä kun potkisivat sen Janick Gersin bändistä pelleilemästä ja varastamasta Adrian Smithin sooloja.

Jännityksellä ja toiveikkaina jäämme odottamaan lopullisia tuloksia. Poikakuoro lähti finaaliin varsin ylivoimaisessa johdossa, mutta kuinkas sitten kävikään? *drumroll, please* Finaalista ropisee pisteitä onnekkaat 13, joka oikeuttaa Elskut visavoittoon! Jee! Vihdoinkin! High five!

Tästä onkin hyvä jatkaa tuleviin koitoksiin. Over and out.

Tori

on ihana. Pienempikuinkolme.

Voimakuva!

Johdattakoon pääjehu Lobo (Hän, joka syö sisälmyksesi ja nauttii siitä suunnattomasti), tuo viimeinen Kzarnialainen (koska hän tappoi kaikki muut) Elskut glooriaan ja pistesijoille!

We have arrived!

Tässä tämä nyt sitten on, luvattu, kaivattu ja kinuttu Elsku-blogi! Jännä nähdä miten tässäkin käy...