lauantai 16. lokakuuta 2010

Musavisa 14.10 2010

Niinkun viimeaikoina yleensäkin, pärähdin jälleen puuskuttaen paikalle musavisaan kesken ensimmäisen läpsyn. Paikallahan olikin jo ryhmämme ydinjengiä, Arppa, Vipinä ja Mika. Läpsyssä arvuuteltiin elokuvatunnarin avulla näyttelijää. Kysymys olikin niin haastava, että biisin edetessä ehdin itsekin mielessäni varmistua Patrick Swayzen näyttelijäsuorituksen sopivan ko. melodiaan, mutta väärin meni. Kyseessä oli Syltty Stallone ja Rambo kakkosen tynnari. No, hetken jännitys, sitten kahvia.

Eka kierros alkoi helpohkosti Prodigyn kuuloisella musalla. Mika muisti myös ko. bandin keikkailleen Helsingissä. Toisen biisin aikana joukkueemme tuijotteli pöytää ennätysmäisen pitkän ajan kenenkään ehdottamatta esittäjää. Hiljaisuuden rikkoonnuttua Arppa julisti tietämättömyyden syynkin: olihan kappale demomatskua, hirveää paskaa! No, ennen lapun poisvientiä huojennin omaatuntoani kirjoittamalla esiintyjäksi Ziggy Stardust/David Bowie, joka oli väärin, mutta yllätykseksemme olisi ollut oikea vastaus b-kohdan kysymykseen tuottajasta. Nämä kysymykset menivät nollille. Eka biisi olikin Cemical Brothersia, ja toka Iggy Pop.

Tämän jälkeen avattiin pistetili. Kolmantena soi Teflon Brothers: Kokkonen on ykkönen, mikä oli Mikalla tiedossa. Lisäpistettä yritettiin jälleen tuloksetta piirtämällä ko. levyn kansi vastauspaperiin, mutta valitettavasti sääntöpoikkeusta ei saatu taiteillisilla kyvyillä tälläkään kertaa. Neljännen biisin esittäjän Vipinä haki armottomalla puristuksella kaukaa epävarmuuden laaksosta, ja se tuotti tulosta! Kyseessä oli kuin olikin Human League. Eka kierroksen viimeinen biisi oli jälleen vähän tuntemattomampi, mutta onneksi tarkat korvat kuulivat sanat Vietnam ja Saigon. Kaksi pistettä, vaikka John Mellencampin kuuntelu onkin ilmeisesti jäänyt vähemmälle. Eka kierroksesta tärähti kuusi pistettä, jolla päästiin yhdeksännelle sijalle. Yhteensä joukkueta oli tällä kertaa 12.

Toisen kierroksen vastaulomakkeen uutuudenviehätys sai Mikan ja minun ennakoimaan kysymyksissä ja täyttämään tyhjille riveille ennen biisin alkua vastaukseksi Love Parade ja dj Orkidea. Eka biisi oli arvatenkin konemusiikkia. Biisi ei ollut microwave, vaikka yritimme eläytyä äänimatkassa toistuvaan pling-ääneen. Eikä Love Paradessa soittanut ekana suomalaisena mainittu mr. Orkidea vaan Elliot Ness. Wesbamin musiikki kyllä upposi täysillä minun mieleen, olin ehtinyt unohtaa että pidin siitä. Ehkä en ollut sitä ikinä tiedostanut tahi tunnustanut. Ja sama herkku jatkui edelleen Zz top ja Pincushion! Toinen bändi unohduksista. Tästä parta-aiheisesta kysymyksestä saimmekin täydet, kun joukkueemme musiikkimastermind Arppa laittoi helposti faktaa tiskiin.

Ennen toista kierrosta mukaamme oli saapunut myös EP. Kaksi seuraavaa kysymystä käsittelivät elokuvia. Ensimmäisenä Nancy Sinatran These boots are made for walking, joka soi erään Vietnamin sodasta (jälleen!) kertovan leffan taustalla. Kysymys rap-yhtyeestä, joka samplasi kyseistä kohtaa, osoittautui joukkueellemme haastavaksi. EP oli kuitenkin jyvällä, hänen mieleensä palasi biisin sanat: Mii soo horni! Seuraavana soi John Carpenterin sävellys, josta saatiin piste, muistettiinpa miehen 70-luvun leffoistakin Halloween.

Toisen kierroksen vikana kuultiin too hot-biisi esittäjänään Coolio, jonka Arppa veikkasi oikein osoittaen sujuvan tietämyksensä eri genreistä. Lappusten tarkastusten jälkeen Elskut nousi viidenneksi ja finaalipaikka heltyi!! 11,5 pistettä.

Mutta matka ok, ei se päämäärä. Finaali oli tällä kertaa vaikea, toisin kun tyypillisesti kun itse ottelimme varjofinaalissa. Kummallista. Paradise Lost tiedettiin, ja yksi piisinnimi arvattiin. Mukana oli mm. Princen, Clint Eastwoodin, Paula Abdulin, Pulpin ja klassisen kuulosta matskua, mutta pisteet jäi saamatta. Kahdella pisteellä finaalin kuudesta joukkueesta vitoseks. Voitonnälkä kasvaa.


Ei kommentteja: