keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Tanssii papereiden kanssa

Jahas. Otin finaaliraportin vastuun harteilleni ja arvasin jo siinä vaiheessa miten Vipinän käy... Paperit piirittivät ja kuumottivat allekirjoittanutta kuin kohtalokas tangopari konsanaan näinä kiireisinä viikkoina, ja minä toikkaroin epärytmissä omaa chachachaatani unohtaen lappuset täysin. Ne ehtivät hukkuakin tanssilattialle jo pariin otteeseen, kunnes tänään sattumalta pyörteilivät paperipinojen seasta minua kohti täyttämään tämän vapaahetkeni. Noniin. Otetaanpa siis papereita jälleen kädestä kiinni ja katsotaan mitä finaalin askeleista enää muistaa!


Ensimmäisen kierroksen aikana meitä oli koolla ainoastaan Hessu ja minä, kun JP:tä ja Whiskersiä odoteltiin vielä saapuviksi. Joukkueemme ihmemies MacAriver oli puolestaan lupautunut pitämään ekan kiekan. Kierroksen otsikko "...And Justice For All" kieli metallisuuden lisäksi mukavasti tulevien kappaleiden monipuolisuudesta. Heti ekan biisin aikana onnistuin kuitenkin tallomaan tanssiparini varpaille jäädessäni epäilemään kuultavan biisin träshiyden ja spiidiyden astetta. Hessu kyllä väläytti vastaukseksi Anthraxia, juujuu, mutta tokihan paperille päätyi jotakin aivan muuta. Hupsista! Sori! Anthraxhan se olisi tosiaan ollut. Pitäisi antaa vain miehen viedä. Toinen biisi lähti soljumaan mukavammin, kun Ismo Alangon äänen tahtiin rustasimme paperille oikein biisin nimen. Esittäjäksi kirjoitettiin kuitenkin Sielun Veljet Hassisen Koneen sijasta. Wrooooong. Kolmannen ja neljännen kappaleen aikana hapuilu jatkui, kun keräsimme pisteenpalasia ainoastaan I Fought the Law -biisistä sekä Public Enemystä Flavor Flaveineen. Vikan biisin myötä tungin toiveikkaana paperille Minnie Ripertonia oikean esittäjän ollessa Janet Jackson. Aijai. Kokonaispisteet 4+. Nyt vietiin mäymäypossea tanssilattialla kuin märkää rättiä, tai öh, jotakin.


Toinen kierros näytti valoisammalta saadessamme täyden joukkueen koolle. Petrin indie-kiekka oli ainakin raportinkirjoittajan mielestä niin kivaa kuunneltavaa, ettei lopulta haitannut vaikka siitäkin irtosi hieman nihkeämmin pisteitä. Ekan kohdan Jaakko Laitinen ja Väärä Raha biiseineen ja kiertueineen tiedettiin, mutta sen nippelimpi tieto olikin kaikkien ulottumattomissa. Seuraavaksi Arppa veti lähes täydet pisteet Runaways-kyssäristä Whiskersin muistaessa puuttuvat lyriikat. So we indeed did put another dime in the jukebox, baby, and moved on to the next song. Mutta hetkinen... Sitten tapahtui jotakin. Dave Lindholm jäi tunnistamatta, ja seuraavankin tsipaleen Karkkiautomaatti muuttui Kuusumun profeetaksi, mitä myöhemmin kirottiin syvästi. Emme palanneet rytmiin edes viimeisen kysymyksen kohdalla, kun UNKLEn paikalle tyrkytimme Massive Attackia. Harmistuksesta huolimatta pisteitä rundilta kuitenkin 8,5. Eikä saa unohtaa viehkon kryptistä puuhaperia, joka alkoi avautua vaikeimmilta osiltaan etenkin Arille tuoden meille pari lisäpistettä!


Niin, että tulisiko tästä sittenkin vielä jotakin. Edes sellainen "ihan kiva" sijoitus. Noh. Kolmas ja viimeinen kierros oli Elinabethin vastuulla. Bruce Springsteen aloitti Finaalien Finaalin rapsauttaen meille biisistä lähes täydet pisteet, ja hämmästykseksemme jopa kakkoskohdan Paramore-vastauksia ilmaantui sutjakasti paperille. Edettiin kolmanteen biisiin, jossa Massive Attackia kuultiin vihdoin ihan oikeastikin, mutta lisäkysymykset aiheuttivat päänvaivaa. Minkä muotitalon tuoksun mainoksessa biisiä on kuultu? Shiiiieet! Kaikki paperiin suunnatut ryppyotsaiset katseet kääntyivät hitaasti ylöspäin JP:n äänen alkaessa visioida kristallinkirkkaasti eteemme jykevää Emporio Armanin mallia ja mainosta jossa Angel soi. Hetken elimme poissaolevina tuoksujen ja brändien maailmassa. Armani. Itsevarmuus. Intohimo. Julkeus. Niin... Armani-transsista meidät palautti maanpinnalle neljännen biisin Nine Inch Nails, joka hallittiinkin melko hyvin. Viimeisessä Sebastian Tellierin kappaleessa luotimme lähinnä hyviin arvauksiin, jotka tuottivatkin pari oikeaa vastausta. Yhteensä viimeinen kiekka kerrytti meille 15,5 pistettä.


Tsädääm. Yhteispisteillä 26- jäimme siis kuudennelle sijalle, mikä riitti loistavasti ainakin omaan lennossa laskeneeseen tavoitteeseeni eli "ihan kivaan". Mikä tärkeintä, jokaisen tuomarin musiikkivalintojen kanssa tuli viihdyttyä. Ja voitonriemu Bathoryjen pöydässä oli ansaittua - onnittelut finaalivoitosta Elluille! Samoin reippaat taputukset Nova Groupille joka pokkasi kevään kausipistesarjan voiton. Kiitokset ylipäätään kaikille koko kaudesta, toivottavasti tunnelmista saataisiin iloita vielä kesävisan muodossakin. Vipinä kuittaa ja kiittää tansseista.

1 kommentti:

Satu kirjoitti...

No tulihan se teidänkin raportti :) Tanssahtelevat paperit taisi olla hieman kärsineessä kunnossa?

Mutta kesämusavisa on niin hieno ajatus, että sitä kannattaa alkaa puuhaamaan tässä kesän kuluessa. Viime kesänä pidettiin se aika myöhään, olikohan se elokuussa... en muista, mutta elokuu vois olla mun mielestä ainakin ihan hyvä aika?